Posted March 15th, 2012 by Miiru
Kevät on koittanut. Jos ei aina ihan täydellisesti ulkona, niin sisäisesti ainakin. Pieni pesänsisustaja minussa kaipaa uutta ilmettä ja iloa ympärilleen. Minulla on muhinut jo pari vuotta ajatus tälläisen pahvisen, säilytys laatikoston uudistamisesta. Vihdoin tartuin toimeen ja ehdin jo ennen kuvausta käsitellä koko hökötyksen, mutta onneksi jätin laatikoiden entisen julkisivun käsittelemättä.
Tässä siis laatikoiden entinen ulkoasu. En halunnut alkaa kikkailemaan noita reikiä umpeen, vaan käänsin laatikot ympäri ja liisteröin päälle palasia vanhoista aikakauslehdistä.
Sama liisteröinti ympäri laatikoston ja päälle muutama kiva mainos.
Yläpuolelle hieman isompi mainos.
Vetimiksi kasa erilaisia nappeja.
Vedinten kiinnitys rautalangalla, väliin palanen sähköjohdon suojakuorta ja toiselle puolelle prikaksi nappi. Ja lokerikko sai uuden ilmeen.
Posted January 29th, 2012 by Miiru
Itsetunto on mielenkiintoinen asia. Jos on huono itsetunto, voi aina yrittää täyttää siitä johtuvaa vajausta eri keinoin. Itsensä vähättelyllä voi kerätä säälipisteitä muilta ja uhrin roolissa ei tarvitse ottaa vastuuta elämästään, kun joku toinen tekee päätökset puolesta. Toisaalta on näppärää piiloutua ylpeyden taakse ja vähätellä ja arvostella kaikkia muita ympärillään. Korottaa itsensä ylös painamalla toisia alas. On helppoa nähdä rikka toisen silmässä ja olla näkemättä tukkia omassaan. Usen toisen käytöksessä arsyttää juuri se, mihin itse eniten syyllistyy. Miten usein sitä yllättääkään itsensä arvostelemasta toisia, jos ei ääneen, niin mielessään ainakin.
Miten vaikeaa onkaan muistaa tämä lohdullinen lause: “Minä kelpaan, minä riitän!” Jospa tämän voisin oppia ja elää todeksi joka päivä, tässä ja nyt. Jospa oppisi rakastamaan itseään oikein ja terveellä tavalla, silloin voisi rakastaa myös lähimmäisiää oikein. Onneksi on loppuelämä aikaa opetella.
Posted January 9th, 2012 by Miiru
Näin vanhemmiten sitä alkaa ilmeisesti taantua lapseksi jälleen. Olen löytänyt leikkikaluja ja leikkimieltä. On mukavaa huomata että voi vapautua ja katsoa asioita joskus vähän rennomminkin. Olen löytänyt oman, erittäin vinksahtaneen huumorintajuni ja lapsenmielisen ilon. Lelut puhuvat jos osaa vain kuunnella ja nähdä.
Posted December 21st, 2011 by Miiru
Pitkä hiljaisuus blogirintamalla. Ei ole ollut sanoja, ei mitään “annettavaa”. Monet asiat ovat olleet turhia elämässäni ja menettäneet merkityksensä. Olen ollut kuin suljettuna sisäiseen huoneeseen ja sieltä käsin tarkkaillut elämääni ja asioita ympärilläni.
Nyt on tilaa uudelle. Vanhaa on pitänyt raivata pois. On saanut tuulettaa ja vapautua raskaista ikeistä. On saanut nähdä kuvaansa peilistä ja se on ollut pelottavaa.
On aika avata ovi valoon.
On aika avata lukkoja.
Valoa ei näe ellei ole pimeää.
Posted March 10th, 2011 by Miiru
Joskus pitää sairastua, että voisi tulla terveeksi.
Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle.
Joskus pitää kuolla voidakseen elää.
Yritin itse pestä sieluni likaiset vaatteet, mutta musta on mustaa, eikä omin teoin valkeaksi muutu. Noudatin kaikkia ohjeita ja yritin suorittaa kaiken oikein saadakseni palkinnon ja hyväksynnän, ja epäonnistuin.
Ja siinä epäonnistumisessani ja kurjuudessani olikin armon salaisuus.
Lupa levätä. Lupa luovuttaa. Lupa olla.
Olen ‘human being’ enkä ‘human doing’. ( Ne jotka kuulivat BF-tapahtumassa 2010 Jason Uptonin opetuksen tietävät mistä puhun)
Posted February 27th, 2011 by Miiru
Ne sanoivat ettei se satu!
Ja se kaikki tapahtuisi minun parhaakseni.
Ja, että heillekin oli tehty samoin.
Mutta koko elämäni, aina vaan uudestaan, minä kaipasin päästä ilmaan. Minä kaipasin olla totta.
Voitko antaa minulle siivet? Voitko minua rakastaa. Voitko rakkaudellasi kaikki, minun haavani parantaa?
