Jonkun aikaa sitten löysin paikallisen kirpputorin hyllystä peliohjaimen. Joku peleihin kyllästynyt autourheilija oli sen sinne jättänyt. Vehje oli myynnissä alle kahdella kympillä joten pakkohan se oli saada. Kyseessä on Logitechin alunperin PlayStation konsoleille valmistama rattiohjain. ”Driving Force GT”. Mukana tulee virtalähde, lattialle laitettava lätyskä mistä sojottaa kaksi poljinta, ja pöydän reunaan kiinni ruuvattava möhkäle mihin on kiinnitetty ratti, joka on pienten nappien ja painikkeiden kansoittama.
On siitä nyt ainakin sen parin kympin edestä sitä hupia piisannut. Jarrupoljin oli vähän löysä, mutta koska ratti oli pelaajakunnan suosikki vempele hyvän hinta-laatu suhteensa takia, niin siihen löytyi netistä myös lukuisia korjausohjeita.
Päädyin virittämään polkimen palautinjousen jäykemmäksi, ja siitä tuli melkein hyvä, joten lopulta tungin polkimen alle myös puoliksi sahatun kumisen squash pallon. Halpaa kirpparilöytöä kun uskaltaa ruuvimeisselin kanssa rassata vähän huolettomammin. Nyt se on parempi. Jäykkyys kasvaa poljinta tallatessa progressiivisemmin, eikä hädissään tule tehneeksi lukkojarrutuksia aivan niin usein.
Mitä tällä ratilla sitten pelataan?
Esittelen tässä lyhyesti kaksi ilmaiseksi pelattavaa beta–vaiheessa olevaa peliä, joita olen tässä sahannut. ”Sim Race Way”, tuttavallisemmin ”SRW”, ja ”Auto Club Revolution”, eli ”ACR”.
SRW on kalifornialaisen porukan tuote ja ACR kaikesta päätellen saksalaisen. Kummallakin pelillä on puolensa ja hiukan erityylinen lähestymistapa kilpa-autoiluun.
Kumpikin peli suhtautuu asiaansa jossain määrin totisen oloisesti. Radat on laserskannattuja versioita oikeista radoista töyssyineen ja kurveineen. Autot ovat pilkuntarkkoja mallinnuksia oikeista autoista. Ne myös käyttäytyvät kuin oikeat autot, ja nulikat, jotka ovat rällänneet kuppaisella eskortillaan soramontun liepeillä, pesevät minut pelissä mennen tullen, mutta jotenkin se ei vähennä hurjastelun riemua tippaakaan.
On hauskaa päästellä nasta laudassa räävittömän kalliilla autolla ja näyttää kerrankin pitkää nenää vakuutusyhtiön, poliisin tai lääkärin näkemyksille 267km/h vauhdissa tapahtuvista törmäyksistä. ;)
Sim Race Way
SRW on näistä kahdesta ehkä se totisempi peli. Autoja joita pelaaja pääsee ajelemaan on kymmeniä. Teoriassa kaikki pelin autot ovat ostettavissa kilpailuissa ansaituilla pisteillä, mutta se vaatisi kyllä aika eeppistä grindaamista. Joka ajetusta kierroksesta saat pisteitä, joilla voit ostaa uusia autoja. Autoja riittääkin sitten joka lähtöön. On karting autoja, Formula 3– ja Indyautoja ja mittava joukko erityyppisiä henkilöautoja Volkswagen Jettasta Bugatti Veyroniin.
Kilpailut ovat pelin valmistajien järjestämiä eventtejä. Pelaajat eivät ainakaan tässä vaiheessa pysty itse järjestämään haluamiaan kisoja haluamilleen autoille. Kisassa kaikki ajavat samalla autolla ja samoilla säädöillä. Vain taito merkitsee. Vapaissa harjoituksissa voi mm. alustan säätöjä ropeltaa mieleisekseen, vaikka kaikki palautuukin nollille kisoissa.
Se mikä tässä pelissä on erityisen mukavaa on hintataso. Kallein auto taitaa tosin maksaa kolmen kympin hujakoille, mutta 5 dollarin taskurahalla saa ostettua puolenkymmentä kiinnostavaa kilpa- ja henkilöautoa, joista on hupia pitkäksi aikaa. Ainakin karting autot kannattaa hankkia joko pisteillä tai rahalla. Niille on usein hyviä ja kiinnostavia tapahtumia ja niillä ajaminen on sekä hauskaa, että varsin opettavaista.
Sim Race Wayn vakavahkosta suhtautumisesta simulaattorikaahailuun kertoo sekin, että porukka on palkannut oikeita kilpa-ajajia tiimiinsä testaamaan ja auttamaan pelin kehitystyössä. Lisäksi SRW:llä on oma autokoulu, missä opetetaan rata-autoilua ensin simulaattoreilla ja sitten oikeilla autoilla.
Auto Club Revolution
ACR:n lähestymistapa on hivenen arcade-henkisempi. Grafiikka on minun silmääni yleisesti ottaen paremman näköinen kuin SRW:llä.
Myös ACR antaa uusia autoja sitä mukaa kun pelissä pääsee eteenpäin. ACR myös tarjoaa mahdollisuuden ‘virittää’ autoja peleissä ansaittuja pisteitä vastaan. Sekin on erilaista verrattuna SRW:hin, että kisoissa voi ajaa eri merkkisillä ja mallisilla autoilla, riippuen kilpailun säännöistä. Kisat ovat pääosin pelaajien itsensä luomia, ja on kisan pystyttäjän asia määrätä millä autoilla kisaan saa osallistua. Sinänsä hauskempaa, mutta suurimpaan osaan autoista ei pääse käsiksi ilman oikeaa rahaa.
Peliä pelataan monella tapaa selaimen kautta. Kisat luodaan pelin nettisivuilla ja nettisivulta laukaistaan varsinainen peli käyttäjien koneelta. Pelin client vaanii systemtraylla (Oikeassa alanurkassa, siinä kellon vieressä) ja downloadaa ratoja ja autoja ja hyppää sieltä esiin vasta kisan käynnistyessä. Nettisivupohjainen käyttöliittymä on nopea ja helppo oppia, mutta mm. pelin grafiikka-asetuksia sai haeskella hetken aikaa, kunnes löysin ne systemtraylta.
ACR tarjoaa mahdollisuuden pelaajille myös ryhmittyä klubeiksi tai talleiksi. Jotkut sanovat niitä jopa klaaneiksi.
Hmm…
SRW panee kuljettajan taidot ilmoitustaululle sellaisenaan. Kaikilla kilpailijoilla täysin identtinen auto. Vain omat kyvyt merkitsevät.
ACR taas tarjoaa mielestäni monipuolisempaa hupia, useampia ohitustilanteita ja komeampia maisemia, mutta kurveihin voi lasetella hieman epärealistisemmin kahva edellä.
Rankkaa.
